Olen vähän masis... työkaverit yllättivät tänään-ilkeällä tavalla... Ilmeisesti apurahahakemuspäätös on nyt aiheuttanut kateutta lähinmissä työkavereissa..Tulin tänään kotiin ja itkin. Siis minä joka en yleenä itke... surkee olo. Olena ajtellut että kyllä minä jaksan-eihän tämä ole ensimmäinen kerta, mutta aina se sattuu... mua voi lohduttaa samallaisilla surkeilla kertomuksilla. Mutta: olen edelleen SUPERKIRTSI! Nyt vaan vähän voipunut... terkuin Muumi
3 kommenttia:
No voi kele, tätä ihmismielen mataluutta. Kateudenhan vois käyttää omaksi voimavarakseen - "meikäläinenkin innostuu ja tekee" - eikä työtoverille ilkeilyyn. Damn!
Mutta tätä varten onkin hyvä säilyttää superkirtsien verkko voimissaan, täältä pesee myötätuntoa ja tsemppiä (en sentään saa sanavarastooni netissä pyörivää "jaksuja" vaikka ajatus onkin hyvä =)
Superkirtsit rulettaa!
No voi rotta! Eihän se, että te saatte valuuttaa työnne tekemiseen tarkoita, että se on muilta pois, eihän? Tsemppiä vain!
Muumi kommetoi: kaikki taas ok. Kolme työkaveria tuli tänään pyytämään anteeksi ja juttu on unohdettu. Lisäksi: kävimme juttelemassa Annen kanssa "yläkerrassa" ja saimme vihreätä valoa!!! Kiitos tuesta! Superkirtsit rulettaa - edelleen!
Lähetä kommentti