Tervetuloa syksy

Nyt näyttäisi siltä, että kaikki ovat kirjautuneet Superkirtsin blogiin. Tervetuloa mukaan.

Kesä tuntuu menneen jo ajat sitten ja jos ns. kunnon kesää edes tulikaan.Paitsi surkeiden säiden myös surullisten tapahtumien vuoksi kesästä jäi itselleni ikävä muisto, ja jotenkin tuntuu suorastaan helpottavalta palata normaaliin arkeen.
Täällä Keravalla on tänään kouluissa vietetty hiljaista hetkeä heinäkuussa puukotetun 14-vuotiaan tytön muiston kunniaksi. Karmea tapahtuma on koskettanut monia ja erityisesti Keravalla asuvia nuoria, joiden perusturva on järkkynyt. Kuitenkin olen saanut huomata, että vaikka nuoret surevat, he pystyvät käymään asiaa läpi kavereidensa kanssa, ja haluavat mahdollisimman nopeasti jatkaa elämää normaalisti eteenpäin.Ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pystyisivät asian unohtamaan nopeasti. Aikuinen jää helposti märehtimään asioita eikä pääse minkäänlaiseen lopputulokseen. Oma nuorempi tyttäreni (13v) sanoikin, että aikuiset helposti omassa surussaan saattavat masentaa nuoren vatvomalla tapahtumaa koko ajan, eivätkä anna unohtaa tapahtumaa edes hetkeksi.Ymmärsin.

Joka tapauksessa tapahtuman jälkeen kun puukottaja ei ollut vielä tiedossa, jokainen yksin vastaan tuleva mies oli mahdollinen murhaaja. Aika epäreilua miessukupuolta kohtaan, mutta epävarmuus ja tietämättömyys aiheuttaa ihmisessä omituisia juttuja. Oli helpottavaa kun syyllinen löytyi, mutta ei se enää auta siihen, että säikkyy jokaista erikoisemman oloista vastaantulijaa. Mielikuvitus lähtee hurjaan laukkaan kun lapset lähtevät kouluun. Mitä kaikkea matkalla voi tapahtua? Mielellään kulkisi mukana mennen tullen, mutta sehän ei missään tapauksessa ole mahdollista eikä järkevääkään (saati, että teini-ikäinen siihen suostuisi). Ei voi muuta kuin luottaa, että mitään pahaa ei tapahdu.

Joitakin muita huomioita tapauksesta on jäänyt mieleen, ja erityisesti lehtien tapa medioida tällaisista. Kissankokoisin kirjaimin painotettiin, että kyseessä oli ns. kiltti tyttö (olikin, sen tiedän), mutta entä jos ei olisi ollutkaan niin kovin kiltin maineessa? Sama välittyi joistakin nuorten verkkokeskusteluistakin; jos ei ole ns, hyvä tyyppi, niin sitten ei ole niin väliä millaisen lopun saa.
Puukottajan syitä tekoonsa on selitelty sotapeleillä ja internetillä. Tosin itse on niiden vaikutukset kiistänyt.
"Aiemmin iltapäivälehdissä kerrottiin nuorukaisen pelaavan ainoastaan räiskintäpelejä, mutta nyt Murto(poliisi) kertoo, että pelivalikoimasta löytyi myös autopelejä."
Näin yleensä ajatellaan,että autopelit ovat harmitonta viihdettä ja ovat jopa urheilua. Tosiasia voi olla kuitenkin jotain muuta.On autopelejä, joissa tarkoituksena on ajaa autolla toisen päälle ja nimenomaan tappamistarkoituksessa.Esimerkiksi espanjalaisen sanomalahden mukaan sikäläisiä taksikuskeja edustava liitto vaatii myyntikieltoa Grand Theft Autolle.Liiton vaatimus perustuu Thaimaassa sattuneeseen tapaukseen, jossa 18-vuotias nuori sai pelin innoittaman päähänsä kokeilla taksin ryöstöä tosielämässä. Tilanne päättyi 54-vuotiaan taksikuskin kuolemaan.

Vaikeata on tietää mikä johtaa mihinkin ja mikä vaikutus milläkin on itse kehenkin.Haluaisin itse uskoa ja olen uskonutkin, että vaikka pelaisi väkivaltapelejä vuorokaudet läpeensä ,niin se ei tee kenestäkään murhaajaa. Ongelmat ovat muualla ja muusta johtuvia kuin peleistä.
Mutta entäpä jos se ei pidäkään paikkaansa....?? voivatko väkivaltaiset pelit laukaista jotain peruuttamatonta tietyntyyppisissä ihmisissä??
Olen jokseenkin ymmälläni.
On hyvä, että meillä kirjastoissakin on havahduttu pohtimaan pelien merkitystä ja niiden roolia nuorten keskuudessa, mutta että edes jollain tavalla voisimme ymmärtää tätä suhdetta, meidän pitäisi tuntea nykynuorten elämää laajemminkin. Nuoret jäävät helposti etäisiksi ja heidät koetaan vaikeasti lähestyttäviksi.
Siinä meille haastetta kerrakseen.

Tutustukaa tähän:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Puolet+nuorten+nettiajasta+menee+videoiden+ja+kuvien+katseluun/1135238513072

Syysalun terveisin Pirjo